Lotta vei tarinat Amerikkaan

Kaliforniassa syntynyt Elma Maisack (entinen Manninen) palveli lottana Suomessa talvi- ja jatkosodassa. Sodan jälkeen hän palasi Kaliforniaan. Hänen päiväkirjansa kertoo sota-ajasta yksityiskohtia, jotka tuppaavat muuten jo unohtumaan – kuten Hitlerin nimi. Tomi HinkkanEn teksti ja kuva.

by Tomi Hinkkanen

Elma maisack (os. Manninen) kotikadullaan Torrencessa.

Elma Maisack istuu kotonaan Kalifornian Torrancessa, ja hänen poikansa Gary tuo laatikollisen muistoja tutkittavaksi.

“Isänmaan nimessä ja puolustusvoimain ylipäällikkönä annan teille lotta Elma Viola Manninen sodan 1939–40 muistomitalin. Päämajassa 1940 Marsalkka Mannerheim”, lukee kellastuneessa kirjeessä.

Marski itse ei mitalia Elman rintaan ripustanut, mutta he kohtasivat kerran sattumalta.

Elma Maisack, omaa sukuaan Manninen, toimi lottana talvi- ja jatkosodassa. Hänen sotavieraskirjaansa tallentuivat tapahtumat kirjoituksina ja kuvina.

Elma manninEn lotan univor- mussaan sota-aikana.

Elma manninEn lotan univor- mussaan sota-aikana.

Maisack täyttää Suomen itsenäisyyspäivänä 97 vuotta. Elämän ehtoona nimet, paikat ja vuodet tuppaavat unohtumaan, mutta valoisa persoona on tallella.

Elma Manninen syntyi Fort Braggissa, Kaliforniassa. Isä oli maanviljelijä Savosta ja äiti Karjalan tyttöjä. Perhe palasi Suomeen Elman ollessa nelivuotias.

– Isä osti maapalstan erämaasta Mikkelin läheltä Läsäkoskelta. Siellä on saaria. Hän antoi niille nimet lastensa mukaan. Oli veljeni Väinön, siskoni Vienon ja minun, Elman, saari, nainen muistaa.

Talvisodan syttyessä Elma oli parikymppinen nuori nainen.

– Lähdin suojeluskuntaan lotaksi. Kukaan ei käskenyt, halusin mennä, Maisack painottaa.

sotavieraskirjassa on piirroskuva sotilaasta, joka yrittää soittaa sotilaskotiin, mutta numero on varattu.

Sairaanhoitoa opiskellut nainen määrättiin hoitamaan haavoittuneita sotilaita. Hän työskenteli Punaisen Ristin junissa. Lotat saivat valtiolta pientä korvausta, ruokaa ja asuinsijan.

Elma aloitti sotavieraskirjansa pidon noihin aikoihin. Hän on piirtänyt kirjaan kuvan sotilaasta puhelimessa. Kuvassa lukee: “Taaskin 64623 varattu.”

– Hän yrittää soittaa sotilaskotiin, mutta numero ei vastaa, Maisack selventää.

Välirauhan ajan Elma Manninen työskenteli Helsingissä konttorissa, asui oppilaskodissa ja suoritti Lotta Svärd -iltakurssit.

Jatkosodassa häntä tarvittiin taas junissa. Päiväkirjamerkintä tammikuulta 1942 kertoo:

“Hesasta se juna lähti, kaikkialla maassa nähtiin, Turkuun viimein saavutaan, laiva yhä viipyy vaan.”

Pitkä juna oli täynnä haavoittuneita sotilaita, jotka vietiin laivalla Tukholmaan sairaalaan.

1942 Elmalle myönnettiin lomatodistus Äänislinnassa (nykyinen Petroskoi) ukaasin kera:

Lotta Elma Maisack talking about her work in the Finnish Red Cross (rescuing and treating the wounded). During the Winter War some 100,000 men whose jobs were taken over by “Lottas” were freed for military service. The Lottas worked in hospitals, at air-raid warning posts and other auxiliary tasks in conjunction with the armed forces.

“Älä puhu rintamatiedoistasi junassa, äläkä kotona liioin. Vihollisen korva on kaikkialla. Sankaruutesi ei suurene leventelemällä. Näytä päättäväisyyttä ja lujuutta myös rintaman takana. Siis vaikene!”

Nainen palveli kotvan myös sotilassairaala Tilkassa.

– Siellä oli saksalainen vuodepotilas. Puhun vähän saksaa. Mies kutsui minua nimellä “meine kleine lotta”. Hän olisi halunnut minut mukaansa Saksaan.

Työ huomioitiin Saksan ylimmässä johdossa asti.

– Sain kunniakirjan siltä – mikä sen saksalaisen ukon nimi olikaan? Elma Maisack kysyy tarkoittaen Hitleriä.

Vuonna 1944 Neuvostoliitto pommitti Helsinkiä. Sota tuli lotan luo.

Kerran loppu oli lähellä.

Elma Maisack (center) working as a Lotta during WW2

– Erottajalle putosi pommi – hirmuinen täräys. Olin pommisuojassa antamassa ensiapua. Luulin, että se olisi viimeinen hetkeni, mutta siitäkin selvittiin.

Marsalkka Mannerheimin nuori lotta tapasi Helsingissä.

– Kävelimme lottaystäväni kanssa Kaivopuistossa. Mannerheim ja hänen adjutanttinsa tulivat vastaan ja tekivät meille kunniaa, Maisack myhäilee.

Sodan päätyttyä hän valmistui sairaanhoitajaksi.

– Suomessa oli köyhää ja kurjaa. Äiti itki hellan vieressä, kun sanoin lähteväni Amerikkaan.

Elma Manninen saapui New Yorkiin syyskuussa 1947 mukanaan matkalaukku ja lainarahaa. Suomalaistuttavat New Yorkissa auttoivat naisen Kalifornian-junaan.

Los Angelesissa hän sai töitä sairaalasta.

– Tapasin tulevan mieheni sängyssä, Maisack kujeilee.

Wallace Maisack oli tullut tyräleikkaukseen, ja Elma oli hänen hoitajansa.

Wallace korjasi sota-aikana Afrikassa venäläisiä lentokoneita.

– Nauroin, että hän korjasi venäläiskoneita ja me yritimme ampua niitä alas!

Pari meni naimisiin Las Vegasissa. Heille syntyi kaksi poikaa, Gary ja Greg. Wallace työskenteli kassakonefirmassa ja Elma sairaanhoitajana.

Pojat pysyivät poikamiehinä. Greg asuu nykyään äitinsä kanssa Torrancessa ja Gary Oregonissa. Elman rinnalla 60 vuotta ollut Wallace kuoli vuonna 2007.

Elma Maisack on käynyt usein Suomessa.

– Tapaan sukulaisia, hiihdän, kalastan ja uin. Suomessa on paljon mukavia asioita, mutta Amerikassa elämä on vähän helpompaa. Olen onnellinen täällä.

Happy Birthday Finland and Elma!

Elma and her son Gary

AROUND LA WITH AVA®: MANY HAPPY RETURNS

 

Ava Anttila by Jonny Kahleyn Dieb

Many Happy Returns??  Americans have never quite bought into Boxing Day when the rest of the world blatantly returns gifts that “… do not fit” without guilt.  And, to be perfectly honest, I am not anxious for some marketing guru to find the “hook” to get us back into the stores.  I know, the drones are coming –but I really can wait!

The happiest returns of the holiday season—or of any season, always seem to involve a renewed acquaintance, the return of a favor long forgotten, the return to a location with fond memories, or just a chance recollection of times gone by through a serendipity of circumstances for an unknown purpose.  The momentary smile on my face may be the only physical manifestation of a profound experience.  I like that.  It feels good.  Yes, I am Finnish.

As another frantic year draws to a close, our souls recall the beautiful Peace of Finnish Christmas.

024  But

As the distal boom of the old year melds into the crescendo of the year ahead on the ever spinning, ever so busy cycle of life here, recent events have been so fun to look back on with fondness.

A Personal Favorite: Former Finnish President Tarja Halonen’s return to Los Angeles for a major speaking engagement at the World Affairs Council luncheon at Spago was the culmination of this Finn’s ‘season’.  I had been present at her first World Affairs Council speech as Foreign Minister and, now again, as a former Finnish President at the pinnacle of her status as an influential world leader sharing her perspective of times past and present.  I was fortunate to be able to raise a question referencing her answer to one issue raised on her last visit regarding defense of Finland’s border with Russia.  It was fun to recollect on years past from old and new perspectives.

(more…)