Lotta vei tarinat Amerikkaan – Elma Maisack December 6, 1918-April 16, 2019

Kaliforniassa syntynyt Elma Maisack (entinen Manninen) palveli lottana Suomessa talvi- ja jatkosodassa. Sodan jälkeen hän palasi Kaliforniaan. Hänen päiväkirjansa kertoo sota-ajasta yksityiskohtia, jotka tuppaavat muuten jo unohtumaan – kuten Hitlerin nimi. Tomi HinkkanEn teksti ja kuva.

by Tomi Hinkkanen

Elma Maisack istuu kotonaan Kalifornian Torrancessa, ja hänen poikansa Gary tuo laatikollisen muistoja tutkittavaksi.

“Isänmaan nimessä ja puolustusvoimain ylipäällikkönä annan teille lotta Elma Viola Manninen sodan 1939–40 muistomitalin. Päämajassa 1940 Marsalkka Mannerheim”, lukee kellastuneessa kirjeessä.

Marski itse ei mitalia Elman rintaan ripustanut, mutta he kohtasivat kerran sattumalta.

Elma Maisack, omaa sukuaan Manninen, toimi lottana talvi- ja jatkosodassa. Hänen sotavieraskirjaansa tallentuivat tapahtumat kirjoituksina ja kuvina.

Elma manninEn lotan univor- mussaan sota-aikana.

Maisack täyttää Suomen itsenäisyyspäivänä 97 vuotta. Elämän ehtoona nimet, paikat ja vuodet tuppaavat unohtumaan, mutta valoisa persoona on tallella.

Elma Manninen syntyi Fort Braggissa, Kaliforniassa. Isä oli maanviljelijä Savosta ja äiti Karjalan tyttöjä. Perhe palasi Suomeen Elman ollessa nelivuotias.

– Isä osti maapalstan erämaasta Mikkelin läheltä Läsäkoskelta. Siellä on saaria. Hän antoi niille nimet lastensa mukaan. Oli veljeni Väinön, siskoni Vienon ja minun, Elman, saari, nainen muistaa.

Talvisodan syttyessä Elma oli parikymppinen nuori nainen.

– Lähdin suojeluskuntaan lotaksi. Kukaan ei käskenyt, halusin mennä, Maisack painottaa.

Sairaanhoitoa opiskellut nainen määrättiin hoitamaan haavoittuneita sotilaita. Hän työskenteli Punaisen Ristin junissa. Lotat saivat valtiolta pientä korvausta, ruokaa ja asuinsijan.

Elma aloitti sotavieraskirjansa pidon noihin aikoihin. Hän on piirtänyt kirjaan kuvan sotilaasta puhelimessa. Kuvassa lukee: “Taaskin 64623 varattu.”

– Hän yrittää soittaa sotilaskotiin, mutta numero ei vastaa, Maisack selventää.

Välirauhan ajan Elma Manninen työskenteli Helsingissä konttorissa, asui oppilaskodissa ja suoritti Lotta Svärd -iltakurssit.

Jatkosodassa häntä tarvittiin taas junissa. Päiväkirjamerkintä tammikuulta 1942 kertoo:

“Hesasta se juna lähti, kaikkialla maassa nähtiin, Turkuun viimein saavutaan, laiva yhä viipyy vaan.”

Pitkä juna oli täynnä haavoittuneita sotilaita, jotka vietiin laivalla Tukholmaan sairaalaan.

1942 Elmalle myönnettiin lomatodistus Äänislinnassa (nykyinen Petroskoi) ukaasin kera:

Lotta Elma Maisack talking about her work in the Finnish Red Cross (rescuing and treating the wounded). During the Winter War some 100,000 men whose jobs were taken over by “Lottas” were freed for military service. The Lottas worked in hospitals, at air-raid warning posts and other auxiliary tasks in conjunction with the armed forces.

“Älä puhu rintamatiedoistasi junassa, äläkä kotona liioin. Vihollisen korva on kaikkialla. Sankaruutesi ei suurene leventelemällä. Näytä päättäväisyyttä ja lujuutta myös rintaman takana. Siis vaikene!”

Nainen palveli kotvan myös sotilassairaala Tilkassa.

– Siellä oli saksalainen vuodepotilas. Puhun vähän saksaa. Mies kutsui minua nimellä “meine kleine lotta”. Hän olisi halunnut minut mukaansa Saksaan.

Työ huomioitiin Saksan ylimmässä johdossa asti.

– Sain kunniakirjan siltä – mikä sen saksalaisen ukon nimi olikaan? Elma Maisack kysyy tarkoittaen Hitleriä.

Vuonna 1944 Neuvostoliitto pommitti Helsinkiä. Sota tuli lotan luo.

Kerran loppu oli lähellä.

– Erottajalle putosi pommi – hirmuinen täräys. Olin pommisuojassa antamassa ensiapua. Luulin, että se olisi viimeinen hetkeni, mutta siitäkin selvittiin.

Marsalkka Mannerheimin nuori lotta tapasi Helsingissä.

– Kävelimme lottaystäväni kanssa Kaivopuistossa. Mannerheim ja hänen adjutanttinsa tulivat vastaan ja tekivät meille kunniaa, Maisack myhäilee.

Sodan päätyttyä hän valmistui sairaanhoitajaksi.

– Suomessa oli köyhää ja kurjaa. Äiti itki hellan vieressä, kun sanoin lähteväni Amerikkaan.

Elma Manninen saapui New Yorkiin syyskuussa 1947 mukanaan matkalaukku ja lainarahaa. Suomalaistuttavat New Yorkissa auttoivat naisen Kalifornian-junaan.

Los Angelesissa hän sai töitä sairaalasta.

– Tapasin tulevan mieheni sängyssä, Maisack kujeilee.

Wallace Maisack oli tullut tyräleikkaukseen, ja Elma oli hänen hoitajansa.

Wallace korjasi sota-aikana Afrikassa venäläisiä lentokoneita.

– Nauroin, että hän korjasi venäläiskoneita ja me yritimme ampua niitä alas!

Pari meni naimisiin Las Vegasissa. Heille syntyi kaksi poikaa, Gary ja Greg. Wallace työskenteli kassakonefirmassa ja Elma sairaanhoitajana.

Pojat pysyivät poikamiehinä. Greg asuu nykyään äitinsä kanssa Torrancessa ja Gary Oregonissa. Elman rinnalla 60 vuotta ollut Wallace kuoli vuonna 2007.

Elma Maisack on käynyt usein Suomessa.

– Tapaan sukulaisia, hiihdän, kalastan ja uin. Suomessa on paljon mukavia asioita, mutta Amerikassa elämä on vähän helpompaa. Olen onnellinen täällä.